Vielä jaksan uskoa
Viiko mennyt viimeisestä tapaamisestamme. Viestit lentävät päivittäin ja saimme jo riidankin aikaiseksi. Sinä olit koko viikonlopun kotonasi ja minä toivoin sinun tulevan luokseni. Et tullut. Lähdin viettämään iltaa ystäväni kanssa,,, miespuolisen ystävän, Käytöksestäsi päätellen se ei sinua miellyttänyt vaikka itsekkin tiedät kyseisen henkilön ja tiedät että olemme vain ystäviä. Miksi sinulla on oikeus olla mustasukkainen mutta minulla ei??? Miltä minusta tuntuu kun sanot että sinun on pakko mennä kotiin vaikka siellä olo ei tunnu hyvältä??? Sinulla on vaihtoehto tulla tänne… Mutta mielummin menet paikkaan jossa on huono olla… En ymmärrä.
Viimeksi eilen sanoit että rakastat minua. Minäkin sinua <3 Haluaisin huutaa sen koko maailmalle mutta en voi puhua kuin yhdelle ystävälleni sinusta. Siksi kirjoitan tänne. Jospa joku lukisi. Joku joka tietää miltä minusta tuntuu.
Edelleen jaksan uskoa että joskus saamme olla yhdessä avoimesti mitään salaamatta. Voin ottaa sinua kädestä julkisilla paikoilla, suudella sinua missä ja milloin vain pelkäämättä että joku näkee. Se päivä ei ole vielä tänään.
Tämä kappale soi päässäni taukoamatta… The Rasmus: I´m a mess. Ja niinhän minä olenkin…
”Say you’ll stay
’cause it’s more than just an ordinary day
Before you go
There is something that you need to let me know
Before you leave
However cruel your answer is
Be honest, please
I’m waiting on my knees
Will you stand by me finally?
The day when we grow old
Would you fall asleep right next to me?
When my hands are cold”
