Tästä se nyt lähtee :)
Kaltaiselleni naiselle löytyy niin vihaajia kuin ymmärtäviä kohtalotovereita. Ei, en todellakaan koskaan suunnitellut ryhtyväni toiseksi naiseksi. Olen aina itse halveksinut ihmisiä jotka varattuihin koskevat ja nyt olen itse sellainen. Mitä oikein tapahtui? Rakastuin uudelleen. Mieheen jonka kanssa minulla on yhteinen historia ja häät joita ei koskaan tullut. Mieheen joka on elämäni suuri rakkaus. Mieheen jota lapseni rakastavat.
Tällä kertaa kaikki on vaan toisin. Hän on varattu. Silti hän rakastaa minua. Tai niin hän ainakin sanoo ja minä uskon häntä. Minä uskon, koska minä rakastan. Yhdessä viettämämme aika on täydellistä. Nauramme, suutelemme ja välillä olemme vain hiljaa nauttien toistemme läheisyydestä. Silloin ei sanoja tarvita.
Aina ei ole ollut näin. Aikaisemman eromme jälkeen (2012) olemme pysyneet ystävinä. Jakaneet hyvät ja pahat päivät puhelimitse, lähinnä viestein. Viikko sitten kaikki muuttui… Kumpikin myönsi tunteensa toisiaan kohtaan. Jälkeenpäin mietin, että ei sen niin pitänyt mennä. Niin se meni enkä hetkeäkään kadu.
Aloitin blogin kirjoittamisen purkaakseni tunteita, mutta myös kohtalotovereilleni. Tiedän kuinka vaikeaa on elää tunteidensa kanssa, tunteiden joita ei saisi ääneen sanoa.
Tästä alkakoon tarinani toisena naisena…
