Rakkaus satuttaa
Perjantai… Vasta sunnuntaina sain sinut viereeni ja maanantaina tiemme erkanivat ja nyt ikävä raastaa rintaa. Tänään on perjantai ja ihmiset rauhoittuvat rakkaidensa kanssa viikonlopun viettoon. Minä en. Kuuntelen surullisena kuinka kerrot että sinun on mentävä kotiin vaikka haluaisit olla luonani. Sisimmässäni tiedän että jos tarpeeksi haluaisit niin tulisit. Sydämeni ymmärtää sinua kun taas järkeni huutaa minulle: Kuinka tyhmä sinä olet??? Miksi uskot??? Miten voit rakastaa tuollaista miestä???
Hyvä kysymys johon en löydä vastausta. Ne pienenpienet hetket jotka saan viettää kanssasi, ne kaikki ovat tämän arvoisia…vai onko?
Sanoin tänään että haluan sinut ja aion myös saada. Vastasit: Minun on pakko saada sinut!
Mikset sitten tule hakemaan??? Täällä minä odotan!!!
Rakkaus ei katso onko se soveliasta. Oma elämäni mies on löytynyt ollessani vielä itse varattuna ja pitkien mutkien ja monien sydänsurujen (puolin ja toisin) jälkeen olemme nyt olleet kymmenen vuotta yhdessä ja koemme edelleen molemmat, että suhteemme on ollut kaiken tuskan arvoinen. Voimia sinulle! Ja toivottavasti teette päätökset mahdollisimman nopeasti ja toista/toisia ihmisiä kunnioittaen. Eli helppoa ei tuosta lähtökohdasta suhteen rakentaminen tule olemaan, mutta voi kyllä onnistua!
Kiitos 🙂 Ihana kuulla että joskus vääristä lähtökohdista alkaneet suhteetkin kestävät. Toivottavasti oma tarinani päättyy yhtä onnellisesti.